Listautumiset - Uhka vai mahdollisuus?

Osallistuin ensimmäistä kertaa listautumisantiin.

Listautumisanti tarkoittaa tilannetta, jossa osakeyhtiö asettautuu julkisen kaupankäynnin kohteeksi listautumalla julkiseen arvopaperipörssiin. Tällöin yhtiö laskee liikkeelle ensimmäisen kerran osakkeitaan, joilla sijoittajat voivat käydä kauppaa arvopaperipörssissä. Listautuminen, sen käytännöt ja aktiivisuus vaihtelevat maittain.

Yritys oli Next Games. Osallistuin antiin itseasiassa kaverini hyvän viimeaikaisen track recordin (terkkuja Juhalla!) ansiosta. Tutustuin enemmänkin* näihin listautumisanteihin, ja päätin kokeilla kepillä jäätä. Vaikka nettikirjoitusten arvioiden valossa Next Gamesin valuaatio oli yläkanttiin, päätin ottaa riskin siinä toivossa, että peliala vetää edelleen ja porukka merkkaa sitä "se" pystyssä, kuvitellen pääsevänsä mukaan rahakkaaseen pelialaan - Koska SUPERCELL !



Merkintähinta oli 7,90 €. Kun kaupankäynti pörssissä alkoi, hinta oli 9,55 €. Myin omistukseni hintaan 9,35 € tehden mukavan 18,4 % pikavoiton. Eilen osakekurssi näytti olevan 8,35 %, eli pudotusta tullut kymmenisen prosenttia. Ainakin lyhyen aikavälin ajoitus osui nappiin.

Kannattaisiko näihin listautumisiin useamminkin osallistua?

Vastaus: Ehdottomasti!

* Käyttämäni lähde postauksen lopussa

***********************

Listautumisten pikatuottoja on tutkittu rahoitusteoriassa enemmänkin. Näillä pikatuotoilla tarkoitan tässä tapauksessa sitä lyhyen aikavälin tuottoa, jonka sijoittaja saa merkintähinnan ja ensimmäisen kaupankäyntipäivän erotuksena. Rahoitusteoriassa tätä kutsutaan "alihinnoittelun positiivisiksi epänormaaleiksi tuotoiksi heti listautumisen jälkeen".

Eri tutkimusten mukaan alihinnoittelu on yleinen ilmiö useilla markkinoilla niin kehittyvissä kuin kehittyneillä, mutta voimakkuus vaihtelee maakohtaisesti. Ilmiötä on tutkittu myös Suomessa.

Tutkimusten tuloksia, joissa on havaittu lyhyen aikavälin (merkintähetki - ensimmäisestä kauppapäivästä kuun viimeiseen päivään) epänormaaleja tuottoja:

• Ibbotson (1975), USA, 1965 - 1969,  Tuotto +11,4 %
• Ritter (1991), USA, 1975 - 1984), Tuotto +14,1 %
• Keloharju (1993), Suomi, 1984 - 1989, Tuotto +8,7%
• Rajan & Servaes (1998), USA, 1975 - 1987, Tuotto +10 
• Purnanandam & Swaminathan (2004), USA, 1980-1997, Tuotto +11,4 %
• Alvarez ym. (2005) Espanja, 1987 - 1997, Tuotto +13 %
• Hahl ym. (2014), Suomi, 1994 - 2006, Tuotto 15,7 %

Mielenkiintoinen huomio myös tähän liittyen on se, että pidemmän aikavälin (3 vuotta) tuotto vastaavasti näissä listautumisissa on napsahtanut alisuoriutumiseksi:

• Ritter (1991), USA, 1975 – 1984, tuotto -17 %
• Keloharju (1993) Suomi 1984–1989, tuotto -21 %
• Brav, Geczy & Gompers (2000) USA, 1975–1992, tuotto -25 %
• Espenlaub, Gregory & Tonks (2000) Iso-Britannia 1985–1992, tuotto -15,9 %
• Purnanandam & Swaminathan (2004) USA 1980–1997, tuotto -19,4 %
• Alvarez ym. (2005) Espanja 1987–1997, tuotto -22 %
• Hahl ym. (2014) Suomi 1994–2006, tuotto -23 %

Näiden tutkimusten valossa voitaneen todeta, että listautumisiin kannattaa aina osallistua, mutta näistä kannattaa päästä suhteellisen nopeasti pois. Kyseessä olevan datan mukaan keskimääräisesti paras aika irtautua olisi n. 3 kk kohdalla.

•  

Ja kun soppaan yhdistetään avainlukuja, saadaan vedettyä korrelaatioita ja näistä johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa tutkittuja avainlukuja ovat yhtiön bruttokannattavuus sekä oman pääoman tuottoaste.

"Korkean oman pääoman tuottoasteen omaavat listautuvat yritykset ovat enemmän alihinnoiteltuja ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä kuin matalan oman pääoman tuottoasteen omaavat yritykset." 

(Soini, 2016)

Ja koska blogini lukijat ovat suurimmaksi osaksi sijoittajia, joita kiinnostaa konkreettiset ja selkeät ohjeet, tässä pari konkreettista tipsiä sijoittajalle, jotka tutkimuksesta onnistuin tiivistämään:

Lyhyt aikaväli:

Sijoittajan tulisi lyhyellä aikavälillä tarkastella sekä yrityksen bruttokannattavuutta että oman pääoman tuottoastetta, joista jälkimmäistä erityisesti ensimmäisen kaupankäyntipäivän osalta.

Suuren oman pääoman tuottoasteen yhtiön merkintähinta on todennäköisesti alihinnoiteltu!

Pitkä aikaväli:

Sijoittajan tulisi tarkastella oman pääoman tuottoastetta ja erityisesti olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota matalan oman pääoman tuottoasteen omaavien yritysten kasvupotentiaaliin.



LÄHTEENI

En suinkaan kaivanut ko. tutkimuksia itse, joihin tässä postauksessa viittailen, vaan käytin kaikkia viittauksia suoraan N. Soinin erinomaista Gradusta Vaasan Yliopiston Rahoituksen maisteriohjelmasta, jossa hän tutki Helsingin pörssin vuosina 1994-2014 tapahtuneita listauksia sekä oman pääoman ja bruttokannattavuuden vaikutuksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä niihin.

Kiitti Nora!