Pieni juttu siirtoajelusta.
Lähdin joku perjantai Loviisan kupeesta veneellä kohti Helsinkiä. Keli oli mitä hienoin. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut. Öbaut tälläinen:
Lähdin köröttelemään illalla kasin, ysin korvilla. Jossain vaiheessa aurinko laski, ja tuli pimeää. Kuten pitikin. Sen jälkeen alkoi tuulla. Aallokko nousi. Meno alkoi muuttua hurjaksi.
Näkymä minulla on merellä, keskellä yötä tällainen. Käytännössä joudun navigoimaan vaan plotterilla. Veneessä ei ole valoheittimiä, pois lukien joskus rantautuessa. Jos keli on hyvä, pimeässä voi nähdä jotkin valaistut merimerkit, ja toisten veneiden navigointivalot. Minunkin veneessä toki sellaiset löytyy; Vihreä toisella ja punainen toisella kyljellä, sekä valo eteenpäin ja perävalo taaksepäin. Nämä eivät kuitenkaan auta näkemään mitään, vaan toimivat käytännössä huomiona muille.
Tästä saa hyvän kuvan näkymästäni. Siellä näkyy jokunen valaistu merimerkki. Eli pieniä pisteitä. Muita veneilijöitä ei näkynyt.
Sitten alkoi satamaan kaatamalla. Näkymä heikkeni entisestään. Alkoi salamoida, joskin ukkonen oli etäällä. Hetkelliset välähdykset valaisivat horisonttia.
Eli; Vene pomppii aika kivasti, ulkona on säkkipimeää, sijainti on aika ulkona merellä, aika kaukana rannasta. Ulkosaaristoa. Sade vihmoo ikkunoita..
Mikä mulla on fiilis? Näin sanoiksi puettuna tilanne on kuumottava.
Olo oli kuitenkin todella luottavainen. Minua ei pelottanut, joskin luotto sähköisiin vehkeisiin oli tässä vaiheessa kova. JOS se olisi pettänyt, olisin ollut lievästi sanottuna kusessa. +hymiö.
Emäsalon kierrettyäni ylitin jossain vaiheessa isojen tankkereiden väylän, jolloin tähystystä piti hoitaa erityisellä huomiolla. Jonkin aikaa tämän jälkeen pääsin saarien suojaan, jolloin keli yhtäkkiä muuttui tyyneksi. Merenpinta oli tyyni, ja vesisade loppui.
Pysähdyin veneseuramme saaren laiturin viereiseen poijuun, jossa vietin yöni. Näkymä ikkunasta oli rauhallinen, n. 01.15.
Sitten alkoi satamaan kaatamalla. Näkymä heikkeni entisestään. Alkoi salamoida, joskin ukkonen oli etäällä. Hetkelliset välähdykset valaisivat horisonttia.
Eli; Vene pomppii aika kivasti, ulkona on säkkipimeää, sijainti on aika ulkona merellä, aika kaukana rannasta. Ulkosaaristoa. Sade vihmoo ikkunoita..
Mikä mulla on fiilis? Näin sanoiksi puettuna tilanne on kuumottava.
Olo oli kuitenkin todella luottavainen. Minua ei pelottanut, joskin luotto sähköisiin vehkeisiin oli tässä vaiheessa kova. JOS se olisi pettänyt, olisin ollut lievästi sanottuna kusessa. +hymiö.
Emäsalon kierrettyäni ylitin jossain vaiheessa isojen tankkereiden väylän, jolloin tähystystä piti hoitaa erityisellä huomiolla. Jonkin aikaa tämän jälkeen pääsin saarien suojaan, jolloin keli yhtäkkiä muuttui tyyneksi. Merenpinta oli tyyni, ja vesisade loppui.
Pysähdyin veneseuramme saaren laiturin viereiseen poijuun, jossa vietin yöni. Näkymä ikkunasta oli rauhallinen, n. 01.15.
Aamulla heräsin virkeänä ja hyvin nukkuneena. Keitin kahvit, ja lähdin köröttelemään taas mahtavassa, tyynessä ja aurinkoisessa kelissä kohti venesatamaamme Helsingissä.
Seuraavaksi jatketaan taas käppyröillä ja kuvaajilla, ja venejuttuja joskus hamassa tulevaisuudessa.
Seuraavaksi jatketaan taas käppyröillä ja kuvaajilla, ja venejuttuja joskus hamassa tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti